torstai 12. huhtikuuta 2018

Elämä on nuori, kasva isommaks ku sun kuori

Olen ollut nyt kolmisen viikkoa harjoittelussa Espoon aikuissosiaalityön toimistolla nuorten tiimissä, harjoittelu kestää yhteensä kymmenen viikkoa. En osaa tai jaksa kirjoittaa harjoittelustani tässä vaiheessa muuta, kuin että olen viihtynyt. Kesällä odottavat niin Tikkakoski, partioleiri Kliffa (http://www.kliffa2018.fi/) kuin Toscanakin. Syksyllä jatkan opiskelua sosionomiksi; valmistunen jouluna 2019, eli opinnäytetyönkin ehtii vielä tehdä.

Charlie ja Nana jatkavat spanielielämäänsä, minulla on tarpeeksi soitto- ja partiohommia ja käyn aina välillä tallillakin, elämä on hyvällä mallilla.

Tiivistin tänä aamuna joutessani kollaasin heinäkuulta 2016 tähän päivään muutaman kohokohdan.


Pakko oppii sanoon randomeille ei
Ni pystyn sanoon omilleni tottakai

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kuinka koskaan pystynkään kaikesta kiittämään

Charlie (s. 2014, leikattu walesinspringerspanieliuros) on asunut meillä kolmisen viikkoa, ja on asettunut mukavasti. Nana ja Charlie ovat niin vanhoja tuttuja, ettei niiden yhteiselossa ole ollut hankaluuksia. On ollut helpottavaa huomata vanhuskoiran piristyneen nuorukaisen seurasta. Luonnollisesti Charlie olisi lentänyt kotiinsa, kuten leppäkeihäs lentää, jos Nana olisi vaikuttanut millään tavoin kärsivän spanieliseurasta.


Olen jo useamman vuoden ajan yrittänyt ottaa tiukkaa linjaa sen suhteen, ettei meille tulee enää hoitokoiria, jotta Nana saa viettää eläkepäiviään rauhassa. Nanalle ei ole tehty sydänten ja keuhkojen (kunnossa!) ultraamista lukuunottamatta virallisia terveystutkimuksia, joten en tiedä, mikä kaikki sillä on hätänä. Joka tapauksessa eläinlääkärin (http://www.veterica.fi/) ja osteopaatin (http://www.koiraosteopatia.fi/) kanssa olemme tulleet siihen tulokseen, että Nanalla on selässä spondyloosi, kaularangassa virheasento, takapäässä melko pitkälle edennyt nivelrikko ja yksi sökö polvi. 


Lisäksi Nana on saanut jouluaatosta 2014 alkaen harvajaksoisesti kohtauksia, joita voidaan hyvällä syyllä pitää epilepsiatyyppisinä ja aivoperäisinä. Stressi ja kipu tuntuvat toimivan laukaisevina tekijöinä, joten niitä pyritään välttämään. Nana saa päivittäin riittävästi kipulääkettä, ja tähän väliin haluan lainata Lehtosen Jakkea (https://www.katiska.info/terveys/terveys-yleinen/nivelrikko/):

Useimmilla koiraharrastajilla olisi tarvetta lääkitykselle, mutta nivelrikkoiselle koiralle lääkitys laitetaan kuntoon. Jatkuva kipulääkitys ei ole koskaan täysin riskitöntä, mutta asiat on laitettava vaakakuppiin. Koiraa ei saa altistaa krooniselle kivulle, ja jos lääkitys parantaa koiran elämisen laatua niin paljon, että lopetus ei enää ole vakavasti harkittava vaihtoehto, niin silloin lääkitään. Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja koiran kivuttomuus painaa aina vaakakupissa enemmän kuin omistajan lääke- tai lääkärikauhu. 


Näin vain eteenpäin. Nana ja Charlie viettävät rauhallista spanielielämää, Nana vielä vähän Charlieta rauhallisempaa. Nana on ensimmäinen oma koirani, joten en tiedä, miten koirasta luopuminen tapahtuu. Olen kuitenkin kuullut vielä minua vanhemmilta ja viisaammilta koiraihmisiltä, että omasta koirasta ja sen katseesta näkee, kun sen aika on tullut. Uskon näin, Nana lienee ainoa, joka tietää milloin se on nähnyt tarpeeksi tätä maailmaa. Tarina kertoo, Franciscus Assisilaisen ja Lutherin olleen sillä kannalla, että kun aika on, koirat voivat painua vaikka taivaaseen. Uskon myös niin.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Muut koittaa käsittää, minulle kaikki on selkeää





Sellainen vesseli muutti meille asumaan, meillä on ollut mukavaa yhdessä.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Onni vaatii vapautta, vapaus vaatii rohkeutta

Hyvää huomenta. Meille (minulle, asun edelleen vanhempieni luona, joten meille) tulee toinen koira. Se tulee oikeastaan vain hoitoon, vaikka tässä hoitoreissussa on tarkoitus kestää totuttua pidempään. Koirassa ei ole (paljoa) vikaa, kuten ei sen omistajissakaan, vaan silti heidän yhteispelinsä ei tällä hetkellä pelitä. Siispä koira tulee meille oleskelemaan, ja omistajuus säilyy koiran nykyisillä omistajilla, kunnes kuolema heidät erottaa.

Edellisessä postauksessa mainitun Koiratädin ihmemaan viimeisen postauksen piti olla Nanan muistovideo/muu vastaava hässäkkä, mutta mokoma piruparka sen kun elää ja elää, hyvä niin. Nana on nyt yksitoistavuotias, ja jos Jumala suo, sille tulee vappuna kaksitoista vuotta täyteen. Kaikenlaista vaivaa on ollut, ja olin jo melkein luovuttamassa Nanan kanssa kovien kipujen takia. Luottoeläinlääkärimme (kiitos taas Erica) ansiosta koiralla on nyt toimiva lääkitys ja ilmeisen kivuton olo.

Nämä kaksi asiaa ylittivät mielestäni bloggaamiskynnyksen. Ja jos joku luulee, että pystyin olemaan näin kauan ilman blogia, luulee väärin. Aloin kirjoittaa elokuussa 2017 harvajaksoisesti mitä mainioimmassa osoitteessa olevaa blogia: https://naanuonkingi.blogspot.fi/, jonka loin jo alkuvuodesta 2011, kun Nana muutti meille. Naanuonkingi:stä löytyy muutama postaus, jos innokkaimmat fanit haluavat käydä katsomassa. Lisää myöhemmin, Ihmekoirat -blogin Tiinaa lainatakseni "nyt piti vain saada aikaiseksi ja saapua".


Niin ja alussa mainittu toinen koira on blogista tuttu, mutta pitäkäämme sen muuttopäivään 28.2.2018 asti jännitystä yllä. Koska en usko, ennen kuin näen, en yksinkertaisesti uskalla uskoa.