sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Protulta kotiuduttu

Ei ole sanoja tälle fiilikselle. Ihan uskomaton fiilis, oli täydellinen viikko. Monet uudet ystävät, kauniit hetket hämärässä metsässä, mielenkiintoiset keskustelut, tyynen järven hiljaisuus ja se sanoinkuvaamaton rauhan ja harmonian tunne tekivät minut todella onnelliseksi, ainakin viikon ajaksi. En tiedä onko kyse jostain syvemmästä muutoksesta, kenties. Se ei kuitenkaan ole oleellista, vaan koiravalokuvaus! ;) Tietenkin heti kotiuduttuani marssin koirien kanssa puistoon ja otin muutaman kivan kuvan.




Yleensä julkaisen täällä blogissa vain kuvia kauniisti paikallaan nököttävistä koirista, mutta kyllähän ne siellä puistossa muutakin tekevät. Tänäänkin Dino käytti 9/10 puistossa vietetystä ajasta toisella puolella olevalle rotikkaurokselle rähjäämiseen. Lisäksi se ehti vähän juosta Nanan kanssa ja tietysti poseerata ylväänä. 





Haluaisin kirjoittaa protuleiristäni vaikka kuinka paljon, mutta en jotenkin pysty. Ensinnäkin olen tietysti todella väsynyt intensiivisen viikon jälkeen, mutta muutenkin se tuntuu jotenkin vaikealta. Yhden yksittäisen faktan (joka ehkä kuvaa leirin tunnelmaa tai sitten ei) haluan kuitenkin jakaa. Olen sellainen ihminen, että leiriolosuhteissa tarvitsen joka päivä ainakin lyhyen hetken omaa aikaa: yleensä käytän sen lukittautumalla johonkin huoneeseen ja kuuntelemalla täysillä sankariheviä. Tuolla leirillä minulle ei kuitenkaan kertaakaan tullut kaipuuta Turisaksen pariin, vaan nautin olostani koko ajan. Todella kornia, mutta tuntui kuin olisimme olleet yhtä suurta perhettä.



Viime kesänä eräs rakkaimmista ystävistäni kävi protulla, ja on siitä asti systemaattisesti käännyttänyt minua jotta suostuisin menemään protulle. Nauroin hänelle, totesin pärjääväni vallan hyvin ilman jotain hämärää kulttilahkolaisten leiriä. Hän kertoi etten voi ymmärtää protun hienoutta kun en ole käynyt leiriä, ja tämä ärsytti minua. Jos se leiri on niin hieno, niin miksi hitossa ei sitten voi kertoa MIKÄ siinä on niin hienoa?! Mutta niin vain asenne voi muuttua, ja nyt toteankin, että menkää kaikki protulle. Niin kauan kun ette ole käyneet kyseistä leiriä, ette voi tietää kuinka paljon annettavaa sillä voikaan olla.


Äitini oli mukana koirapuistolla, kiitos kuvista joissa esiinnyn kuuluu siis hänelle. Ainiin ja vielä jotta tässä postauksessa ei varmasti ole vähänkään edes etäisesti järkevää muistuttavaa rakennetta, haluan todeta että olin itse seniorileirillä; ripari-iättömyys (on se sana!) ei ole mikään syy olla menemättä protulle.


Blogin kannalta   ikävä uutinen tiedoksi kaikille: olen huomenna lähdössä Kylmälään hoitohevoseni luokse asumaan vähäksi aikaa. Lauantaina kuitenkin kotiudun, ja silloin onkin ihan toisenlaisista koirista kuvia, stay tuned.



lauantai 22. kesäkuuta 2013

Pretty woman, the kind I like to meet

Vietin juhannuksen Dinon omistajan ja tämän kaverin kanssa. Muutaman erinomaisen tunnin ajan myös yksi elämäni tärkeimmistä henkilöistä oli mukana hengaamassa meidän kanssa. Varsin onnistunut vuorokausi, hyvää seuraa ja erinomaista musiikkia. Tiiti ja Dino olivat jo alkuillasta mukana ja myöhemmin Nanakin.


Olen lähdössä huomenna senioriprotulle Nuuksioon viikoksi, enkä ole vielä edes aloittanut pakkaamista. Jotenkin minua ei edes huvittaisi pakata eikä lähteä yhtään mihinkään, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että olen menossa protulle. Lähteminen on aina ollut minulle hankalaa enkä ole koskaan pitänyt siitä. Uskon kuitenkin, että leiristä tulee todella antoisa kokemus. Ainakin jos saan edes jotain kamoja pakattua ;)


Otin äsken kauniista neitikoirista pihalla nämä tämän postauksen kuvat joihin olen suhteellisen tyytyväinen. Tiiti ja Nana tulevat erinomaisesti toimeen. Tiitillä on ollut jonkun verran ongelmia muiden koirien kanssa toimimisessa, varsinkin jos ihmiset ovat mukana sekoittamassa tilannetta. Tiiti on äärimmäisen mustasukkainen koira: jos sitä silittää ja toinen koira vaikka vain kulkee ohi, se saattaa hyökätä rähisten päin näköä. Kuitenkin esimerkiksi viime yönä Nana ja Tiiti nukkuivat molemmat sohvalla kanssani ihan sulassa sovussa. Tiiti on siis kehityskelpoinen! Tajusin muuten tuon ensimmäisen kuvan otettuani ettei minulla ole juuri mitään seisotuskuvia Nanasta. Niin ja kuten kuvista ehkä huomaa, trimmasin Nanan korvat tänään aamulla.



perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannus on sesonkiaikaa koirahoitoloissa



Tiitin lisäksi Dino saapui takaisin mestoille, ja kävimme aamupäivällä puistossa hengaamassa ennen kuin kaikkein paahtavin kuumuus alkoi. En olisi koskaan uskonut ellen olisi omin silmin nähnyt, mutta Dino ja Tiiti oikeasti LEIKKIVÄT. Ja vaikka kokoero niillä onkin valtava, Tiitillä ei ollut missään vaiheessa mitään hätää, päinvastoin enemmänkin Dino oli pulassa kun pikkuterrieri tuli täysillä päin näköä.




Nana ei tähän ilakointiin osallistunut, vaan tyytyi tuijottamaan happamana vierestä. Olin kuitenkin kahdesta hoitokoirastani todella ylpeä; Tiitistä koska se uskalsi leikkiä ja Dinosta koska se osasi varoa pienempää kaveria. Kuumuus kyllä vaatii veronsa, emmekä tänään varmaan tee edes mitään lenkkiä ennen kuin illalla. On ärsyttävää kun minulla on neljä eri paikkaa joissa kaikissa haluaisin viettää juhannusta... No, enköhän mä jotain ratkaisuja saa tässä päivän mittaan tehtyä. 





Blogiin on muuten mahdollisesti tulossa uusi banneri, ja sen myötä saatan ulkoasuakin vähän muokata jos oikein innostun.


Niin hyvää Nanaa






Haluaisin päättää postauksen tähän, niin tyytyväinen olen noihin kuviin ja koiraani. Oli ihanaa päästä taas pitkästä aikaa kuvaamaan. Varsinkin tuo toinen kuva on mielestäni erittäin onnistunut, niin hyvää Nanaa :D Tein tänään kuitenkin muutakin kuin kuvasin koiraani. Samaisella lenkillä mistä nuo aiemmat kuvat on otettu, oli mukana Dino. Se jostain syystä perseili ihan käsittämättömästi vapaana ollessaan, joten en viitsinyt kuvata sitä kahta kuvaa lukuunottamatta. Dino ei edes päässyt mukaan illalla tokotreeneihin, vaikka niin olin aluksi ajatellut. Se ei kyllä johtunut Dinon ärsyttävyydestä, vaan pienestä terrieripersoonasta nimeltään Tiiti.



Serkkujeni pieni jackrusselinterrieri tuli meille tänään juhannusvierailulle ja lähtee sunnuntaina kotiinsa. Minun ei pitäisi hoitaa pikkukoiria, koska alan aina haluta itselleni sellaista kun pyörin niiden kanssa :D Joku todella vikkelä pikkukoira, jota voisi viedä agilitytreeneihin voisi kyllä olla hauska. Kuva on vähän onneton bussissa otettu pikaräpsy, huomenna kuvaan Tiitiä lisää.

Tiiti 6v
Seuraavaksi päästäänkin asiaan, eli tämäniltaisten tokotreenien kuviin. Meillä on 19 ihmisen porukka, joista aina ne jotka pääsevät, tulevat sovittuna aikana sovittuun paikkaan treenaamaan. Ketään varsinaista vetäjää ei ole, ja liikkeitäkin tehdään aina sen mukaan miltä ihmisistä sattuu tuntumaan ja minkä tasoisia koiria paikalla on. Sinihupparinen tyyppi näissä kuvissa Nanan kanssa on paras ystäväni Elina. Hän myötämielisenä ihmisenä treenasi Nanan kanssa luoksepäästävyyttä minun kuvatessani, ja teki myös Tiitin kanssa seuraamisjuttuja.


1


Tämä oli kai kolmas kerta kun olin tuolla treenaamassa. Kenties oli kyse siitä, että olimme Nanan kanssa olleet jo yhdestätoista asti aamulla liikkeellä, mutta jotenkin en saanut mitään otetta sen paremmin koiraan kuin treenaamiseenkaan. Joskus näinkin pitänee olla. Kuitenkaan näin jälkeenpäin ajateltuna mitään ihan kamalaa ei tapahtunut, ja kolme seuraavaa kuvaa kyllä saavat hymyn ainakin minun huulilleni. Nana teki myös erinomaisia luoksetuloja, joista yhden yritin heikolla menestyksellä liittää tähän postaukseen.

2

3

4

On todella inspiroivaa nähdä oikeasti hyväntuulisia ja eteviä koirakoita treenaamassa ja jakamassa vinkkejä toisilleen. Yksin treenaaminen on sekin tietysti tärkeää, mutta kyllä ryhmätreeneistä saa paljon enemmän irti. Ainakin jos ei satu olemaan väsymyskuoleman partaalla! Hohhoijaa nyt kello on jo aika paljon, joten taidan vaan tylsänä ihmisenä laittaa loput kuvat tähän peräkkäin.

5

6

7


Ainiin ja se piti vielä noista treeneistä sanoa, että oli todella mukavaa tavata uusia koirakoita! En varmasti antanut kovinkaan iloluontoista kuvaa itsestäni kaiken väsymykseni ja pahasti alavireessä olevan koirani kanssa, pahoittelut siitä :D Mutta hienoa nähdä että meidän treeneistämme kiinnostuneita löytyy. Ja erityisesti arvostan sitä, että kaikki kohtelevat noissa treeneissään koiriaan esimerkillisesti, ei mitään turhaa koiralle raivoamista tai suuttumista. Sitäkin olen nimittäin joissain tokotreeneissä nähnyt, mutta en onneksi näissä treeneissä koskaan. Kaikilla on hyvä meininki ja iloinen asenne kaikkeen tekemiseen.

8


9

10
11

12

Mutta tässä kaikki tällä kertaa, hyvää juhannusta vaan kaikille. Älkää hukkuko!

torstai 20. kesäkuuta 2013

Kesätauon päätös

Olen paha, paha ihminen. Ensin ostan itselleni hienon uuden kameran. Hetkeä myöhemmin tajuan etten ole muutamaan päivään kuvannut. Päätän lähteä kuvaamaan ulos, mutta kamera onkin mystisesti kadonnut. Lähdin sitten 1000D:n kanssa kymmeneksi päiväksi musaleirille, ja tänään sieltä kotiutuessani sain kuulla kaveriltani että olin jättänyt Nikonini hänen luokseen :D Aloin kyllä jo vähän huolestua kun kameraa ei tuon mätsärireissun jäljiltä näkynyt eikä kuulunut, mutta en silti osannut ajatella että joku sen olisi varastanut. No, huomenna saan kamerani takaisin ja voin taas jatkaa miljoonien samanlaisten koirakuvien postaamista.

Tuota samanlaisten kuvien dilemmaa olen vähän pohtinut. On helposti nähtävissä, että varsinkin omasta koirastani (Nanasta) ottamani kuvat ovat todella samankaltaisia ja jotenkin nuupahtaneita. Pitänee katsella paljon muiden kuvaajien koirakuvia, vaihtaa vähän kuvauspaikkoja ja yrittää insipiroitua. Huomenna menen illalla tokotreeneihin, siellä aion kuvata muiden koirakoiden tekemistä ja ehkä Dinon tai Nanan kanssa vähän treenata, katson huomenna mikä on fiilis. Perjantaina ainakin menen käymään Rajasaaressa.

No mutta, tuosta edellä mainitusta musaleiristä johtuen olen unirytmini sotkenut ja yhä hereillä. Tekstin taso ei kuitenkaan juuri nyt päätä huimaa, joten voisin alkaa nukkua. Haluan kuitenkin kehottaa teitä kaikkia lukemaan tuon leirin blogia koska se on hieno. Ja tuo musaleiri on hieno. Jotain samankaltaista mitä tuohon edellä mainittuun blogiin on Valvojataulun ja päiväohjelman saastuttamisen seurauksena kirjoitettu, voisin itsekin kirjoittaa. Nyt ei kuitenkaan ole energiaa, joten tyydyn toteamaan että vaikka tuo oli peräkkäin jo kuudes leirini Orivedellä, se ei varmasti ollut viimeinen. Paljon hyviä keskusteluja,  erinomaista musiikkia, hienoja ihmisiä ja kauniita yökävelyitä.

Ja tässä vielä loppuun kuva sieltä, ihan vain että kaikki tietävät mitä musaleireillä oikeasti tapahtuu :)  Tai ehkä lähinnä, että kaikki tietävät mitä tapahtuu jos on ollut tuhma käyrätorvisti Nuorison orkesterikurssilla. Minut voi bongata punavalkoraitaisen paitani kanssa tuosta vihreiden ihmisten vierestä.




tiistai 4. kesäkuuta 2013

Mätsärissä Oulunkylässä

Olin Nanan kanssa mätsärissä Oulunkylässä ja otin muutaman kuvan seropikehästä. Jos joku haluaa  ostaa itselleen jonkun näistä kuvista (varsin kohtuullisella hinnalla), lähetä sähköpostia minulle osoitteeseen llinjama@gmail.com ja kerro minkä kuvista haluat!

1

2

3

4

5

6

7

8
Minulla oli todella hauskaa Nanan kanssa, jotenkin vielä paljon parempi fiilis kuin mätsäreissä yleensä. Ehkä se johtui kesälomasta, en tiedä. Nana oli seropikehässä punaisten kolmas, ja koiria oli aika vähän paikalla, joten ei se nyt mitenkään mahdottoman hieno saavutus ollut. Minulle jäi kuitenkin todella hyvä mieli päivästä ja Nana käyttäytyi hienosti. On se koiran omistaminen joskus ihan kivaakin.


Kävin vielä mätsärin jälkeen kuvaamassa Nanaa koirapuistolla kun aurinko paistoi niin kauniisti. Sain tänään sähköpostiini Nani Härkösen tuossa vähän aikaa sitten Nanasta ottamat kuvat, ja ai että oli kyllä sellainen palautus maanpinnalle takaisin että huhhuh! :D Heti kun alan ajatella tietäväni jotain koirien kuvaamisesta, katson Nanin kuvia ja totean ettei ole vaaraa että osaisin vielä. On ilahduttavaa kuitenkin tietää, että practice makes perfect ja niin edelleen. Harjoittelu siis jatkukoon.