Kaunis mökkireissu

Kävimme mökillä, mukana reissussa olivat minun ja Nanan lisäksi kaksi serkkuani, siskoni ja hänen poikaystävänsä. Oli ihanaa ihan vain olla muutama päivä, syödä hyvin ja rentoutua. Mökki jossa olimme on IHANA, se on rakennettu ihan kiinni mereen. Niin ei saa enää rakentaa, joten paikka on aika ainutlaatuinen. Saaristossa kun oltiin, punkkeja otin muutaman koirasta joka päivä, mutta muuten kaikki sujui.

Täytyy vielä hehkuttaa, koska en omista saavutuksistani kai kovin paljon täällä blogissa yleensä mainosta. Kävimme serkkuni kanssa tänä aamuna juoksemassa 10km lenkin, ensimmäistä kertaa juoksin niin pitkän matkan. Jäi hyvä mieli, juokseminen on ihanaa. Kävimme kahdesti lenkillä, molemmilla kerroilla Nana oli mukana tietysti. Sillä on rasittava tapa alkaa jumittaa hihnassa juostessaan, niinpä se saikin juosta lähinnä vapaana.

Kahdesta viimeisestä kuvasta olen kyllä ihan käsittämättömän ylpeä, ovat mielestäni onnistuneita molemmat. Valokuvaus muuttuu heti helpoksi ja hauskaksi kun vähän muistaa vaihtaa paikkaa.

Huomenna lähden viiden päivän musiikkileirille, sen jälkeen pääsen taas postaamaan.

Timo treffeillä

Leikkikaverina oli espoolainen leonberginarttu Lyyli, muutamaa kuukautta vanhempi ja kymmenen kiloa painavampi neiti. Tapasimme Lyylin omistajan ja koirien kanssa viimeksi (ja ensimmäistä kertaa) huhtikuussa, sen jälkeen on pitänyt treffata mutta se on aina jäänyt. Nyt kuitenkin tapasimme, onneksi!

Koirilla oli samanhenkisyytensä vuoksi todella hyvät leikit ja ne viihtyivät yhdessä. Timon ongelma on monien koirien kanssa, että ne eivät jaksa leikkiä sen kanssa, Timo turhautuu ja alkaa räksyttää, eikä sitä siinä vaiheessa jaksa kukaan enää katsella. Lyyli on todella hyvä leikkikaveri sille, koska se jaksaa leikittää Timoa varmasti yhtä paljon kuin Timo jaksaa leikkiä.

Vähän kuuma niillä oli, vaikka tapaaminen olikin päätetty vasta illaksi. Olin ottanut pullon vettä, mutta eihän siitä kahdelle isolle koiralle vettä riittänyt. Tietysti niillä oli jano ja läähättäminen on ihan ok, mutta ihan noin vajaita ilmeitä en silti odottanut...

Mainitsinkin jo, että koirat tulivat hyvin toimeen, mutta kaikkein söpöintä oli että ne söivät sulassa sovussa samaa keppiä :') Timo kyllä kovasti nautti treffeistä, ja varsinkin paluumatka kotiin oli todella rauhallinen kun toinen vain nukkui uupuneena ja kaikkensa antaneena.

Keskuspuisto on hieno

Kävimme Tiian ja Sofin kanssa Keskuspuistossa lenkillä, oli ihan mielettömän mukavaa! Vili ja Nana ottivat Sofin hyvin vastaan, ja kaikki kolme viihtyivät yhdessä. Yllättävän hyvin Keskuspuistossa oli tilaa pitää koiria vapaana, poluilla ei tullut juuri ketään vastaan. Minulla oli vaihtelun vuoksi 18-55mm kittiobjektiivi mukana, ja kyllähän silläkin ihan hyviä kuvia saa. ISO-arvoa sai aika urakalla vääntää ylös, mutta toisaalta taas ei tarvinnut laukata viidensadan metrin päähän saadakseen kuvan. Alla Tiia ottamassa koirastaan kuvaa aivan überhienolla PUNAISELLA kamerallaan ;)

Ihan kauheaa, että tämä on Vilin viimeinen ilta :( Uskon kyllä että tapaan Vilin vielä, mutta silti nyt jo surettaa. Rehellisesti sanottuna yleensä olen huojentunut kun hoitokoira lopulta lähtee kotiinsa, vaikka kyseessä olisi vain lyhytkin hoitoaika. Vili ei kuitenkaan tunnu miltään hoitokoiralta, se on osa jengiä! Nanakin on ihan liikuttavalla tavalla kiintynyt Viliin, toivon tosiaan että se tulee vielä uudestaan tänne. En tiedä minkä verran Vili normaalisti syö, mutta omistaja mainitsi sitä tuodessaan, että Vili on huono syömään. Nyt se on tuhonnut yhdeksässä päivässä 2kg nappuloita, ei huono suoritus! En kuitenkaan huomaa että se olisi lihonut yhtään. Olisi ihan hyvä jos se saisi vähän lisää massaa, mutta toinen on liikkunut niin paljon ettei se kyllä ole päässyt yhtään lihomaan.

Kuka bongaa seuraavasta kuvasta oravan? Sofi taisi löytää kaksi oravaa lenkkimme aikana, Nana ja Vili eivät tajunneet kummastakaan mitään :D

Ylihuomenna lähden maalle, ja sunnuntaina suuntaan musaleirille. Blogiin on siis luultavasti tämän tiheän postausjakson jälkeen tulossa vähän tai vähän enemmänkin taukoa. Kuvia tulen kuitenkin ottamaan paljon, joten toivottavasti pääsen välillä postaamaan etteivät kirjoitukseni veny ihan mahdottomiin mittoihin.

Haluan muuten kiittää ihan kaikkia jotka tätä tekstiä nyt lukevat. Kyseessä on nimittäin Koiratädin ihmemaan 100. postaus, ja katselukertojakin on kertynyt 10 000, lukijoita 28. Tämä tuntuu ihan uskomattomalta, olen kiitollinen kaikille jotka ovat osoittaneet kiinnostusta blogiani kohtaan. Olen saanut blogin kautta uuden ystävän, olen saanut facebookia paremman kanavan laittaa kuviani esille, ja muiden antamat kommentit kuvistani ovat aiheuttaneet sen, että valokuvaus pysyy mielekkäänä. Blogini on ollut kanava purkaa tunteita, Dinon kasvutarina löytyy täältä ja jonkinasteista kehittymistä valokuvaajanakin on kai havaittavissa. Kiitos siis kaikille!

Ja tähän loppuun vielä kolme hauskinta hakusanaa joilla tänne on löydetty:

• koiran kanssa ei ole kivaa (ahaa kiva että tällä löytyy minun blogini :D)
• kuinka aasi ja hevonen tulevat toimeen (mitäköhän tietoa täältä tuohon liittyen löytyy?)
• marikan polttarit (anteeksi nyt mutta MITÄ.)

Koska kaikki on ihanaa, ei oo pelkojakaan

Eilen kävin leffassa kaverini Marin kanssa. Hintaa reissulle tuli reilut 400€, se ei ihan kauheasti hymyilyttänyt. Ostin kaikki ensi vuoden koulukirjat (ajoissa!), ja lisäksi onnistuin saamaan tarkastusmaksun metrossa. Ihan turha juttu, koska olin ostanut lipun itselleni, mutta en sitten löytänyt sitä mistään. Kertalippu esimerkiksi joulukuun 5. päivältä viime vuodelta kyllä löytyi, ja miljoona lippua siitä väliltä, mutta ei sitä minkä olisin tarvinnut. Ajelimme tarkastajien kanssa sitten itään ja takaisin, ja täten myöhästyimme leffasta johon olimme menossa. Ymmärtäväinen Finnkinon työntekijä antoi meidän mennä myöhemmin alkavaan leffaan, joten kaikki sujui sitten loppujen lopuksi ihan hyvin.

Tämä kesä on ollut jotain ihan uskomattoman hienoa, kaikki sujuu ja on helppoa. Kylmälässä tallille tullessani yhtenä iltana minua ärsytti jostain syystä ihan hirveästi. Tajusin sen johtuvan siitä, että olin nukkunut edellisenä yönä kolme ja puoli tuntia, ja sen jälkeen tehnyt vaikka mitä. Huomasin kuitenkin myös sen, etten koko kesän ajalta osaa sanoa yhtäkään päivää jolloin minulla olisi ollut huono fiilis. Totta kai kaikkia yksittäisiä hetkiä, mutta se kuuluu asiaan. Kaikki tämä ilo ja riemu on tietysti monien asioiden summa, en osaa kertoa yksittäistä syytä, mutta voin luetella monta pientä asiaa.

Viiden koiran lenkittäminen yksin, hiljaiset kesäyöt, musiikki, perhe, NOK, käyrätorvi, maailma on kaunis-biisi, ystävät, protu, henkinen sipuli, rukoileminen, juokseminen, metsä, Jumala, uudet tuttavuudet, Alppimuisto, hetken mielijohteesta toteutettu mahtava reissu Porvooseen, rauhallisuus, uiminen, auringonnousu, hevoset, Wäiski, yksin maastoilu, kahden tunnin pituisiksi venyvät aamiaiset joiden aikana puhutaan ihan kaikesta, yökävelyt junaraiteilla tai kaatosateessa, Nana tallilla mukana, valokuvaus, kumpubiisien laulaminen, keskellä yötä ilman paitaa kuvien ottaminen, niin hyvää bostonia, Jujun kuunteleminen. Ja niin edelleen.  

Vili on myös juuri nyt näinä päivinä ollut yksi ehdottomasti ilahduttavimmista asioista. On todella surullista että se lähtee jo huomenna kotiin, pitäisin sen enemmän kuin mielelläni täällä vielä pidempään. Toivottavasti saan sen uudestaankin tänne. Se on varmaankin hauskin koira mikä minulla on ikinä ollut hoidossa, ja Vili on niin uskomattoman kuulianen ja kiltti! Ai että, kyllä minulle sattui hyvä tuuri kun laittamani ilmoituksen perusteella sain noin hyvän koiran meille hoitoon.

Kun nyt niin kovasti iloitsen ja riemuitsen kaikesta, niin pitäähän Nanastakin vielä kertoa yksi hauska juttu. Tuossa pari iltaa sitten olin juuri nukahtamassa, mutta en kuitenkaan saanut unta. Siinä sängyssä pyöriessäni mietin, että olisi ihanaa jos saisin nukkua jonkun vieressä tämän yön. Eritysesti kaipasin yhtä ystävääni, ja meinasin nousta ylös ja tekstata hänelle jotain. Samassa Nana nousi ylös lattialta, hyppäsi viereeni sänkyyn ja painautui ihan kiinni minuun. Nukahdin välittömästi, ja vasta aamulla mietin että mikä ihmeen meediokoira minulla oikein on... Ihana Nana <3

Timo 1v

Vietimme eilen Timon omistajan kämpillä Timon 1-vuotissynttäreitä aika isolla porukalla: paikalla oli yhteensä koko juhlien aikana ainakin 30 ihmistä :D Ihmisiä jotka ovat Timoa sen ensimmäisenä elinvuotena hoitaneet, ja muita ihailijoita on ehtinyt kertyä jo ihan mukavasti. Minä olin leiponut juhliin kaksi täytekakkua joista muiden tarjoilujen ohella nautimme, Timo sai paljon lahjoja (pehmolelut se hajotti Alfin ja Tarmon kanssa heti) ja minä näin kavereitani. Juhlat olivat siis oikein onnistuneet. Tein hauskan ihmiskokeen ja kutsuin juhliin viisi tyyppiä, jotka kaikki ovat kavereitani, mutta eivät olleet  koskaan tavanneet toisiaan. Niin ja yhtä en ollut itsekään tavannut, Tiia saapui uhkarohkeana juhliin vaikkei tuntenut edes minua, mitä nyt olimme facebookissa ja blogien välityksellä vaihtaneet muutaman sanan. Ihmiskoe oli onnistunut: kaikki tulivat toimeen ;) Synttäreillä oli  todella hauskaa, Timo viihtyi kun sai pyöriä huomion keskipisteenä. Otin kaikista kavereistani kaverikuvat päivänsankarin kanssa:

Aurora

Janne

Tiia

Mari

Katri 

Ja vielä kaikki yhdessä paitsi minä, mitäs aina haluan ottaa kaikki kuvat

Alfi oli meillä eilisestä tähän päivään hoidossa, ja kun se nyt sattuu asumaan Timon naapurissa, sekin osallistui juhliin. Tarmo on kotilomalla, eli sekin oli mukana juhlissa. Kolmistaan pojat saivat kyllä todella tehokkaasti kaikki lelut rikki, mutta ainakin niillä oli hauskaa.

Olisin tehnyt tämän postauksen jo eilen, mutta juhlat jatkuivat sen verran myöhään etten sitten enää jaksanut. Tänäänkin tämän väsääminen meni aika myöhään, koska olen nukkunut koko päivän. Parasta kesälomassa on se, että jos huvittaa nukkua, voi nukkua. Aamulla tulin kotiin, käytin Alfin, Nanan ja Vilin lenkillä, söin aamupalaa ja menin nukkumaan. Päivällä heräsin, vein taas kolme koiraa ulos, söin ja Alfin omistajien haettua koiransa jatkoin uniani. Äsken heräsin vielä kerran, vein Vilin ja Nanan puistoon ja kävin niiden kanssa hakemassa itselleni pizzan. Ihanan helppoa ja kaunista lomailla, mutta odotan kyllä jo syksyä ja koulun jatkumista. Ei onneksi mene enää pitkään!

Timon onnittelukortit

Koirapuisto on paras paikka, koirapuisto on iloinen

Nuo kaksi kuvaa olvat eiliseltä iltalenkiltä, ylhäällä tietysti Vili ja toisena on naapurimme portugalinvesikoira Feira.

Vili on jo ihan kunnossa! Leuan alta leikkasin karvat pois, eikä siinä näy enää juurikaan mitään. Takatassun naarmua Vili ei myöskään onnu enää, ja tänään aamulla puistossa se halusi leikkiä Dinon kanssa. Tilanne siis hallussa :) Tänään on Dinon 1v synttärit, jos saan otettua jotain kuvia teen varmasti myöhemmin vielä toisen postauksen. Halusin kuitenkin kertoa tässä välissä kaikille ettei pikku-Vili ole enää kipeänä, ja tietysti postata nämä kuvat.

Olen niin onnellinen että Vili ja Dino leikkivät yhdessä, koska Vilin omistaja sanoi Vilin olevan aika kranttu leikkikavereistaan. Dino on vieläpä poikakoira joista Vilin ei edes pitänyt pitää :D

En malta odottaa iltapäivää, saan nähdä muutamia kavereitani. Olen ollut koko kesän koko ajan tallilla, leireillä tai jossain muualla: en ole ehtinyt/jaksanut/pystynyt näkemään kavereitani. Mutta tänään Timon synttäreillä näen :)