Open up your plans and damn you're free

Juuri kun täältä ehti edellinen hoitokoira lähteä, saapui seuraava :D Vili-vehnäterrieri on vanha tuttu, on aina kiva saada samoja koiria uudestaan hoitoon. En ollut lainkaan suunnitellut tai miettinyt tätä juttua, mutta huomasin äsken kuvia muokatessani ottaneeni perjantaina lähes identtisen kuvan samasta kolmikosta vähän vajaa vuosi sitten:

heinäkuu 2013

huhtikuu 2014

Vili on todella kohtelias, hyväkäytöksinen ja helppo koira, joten otan sen mielelläni meille. Koska nyt on loma, lähdimme Tiian ja Sofin kanssa heidän mökilleen.

Olen monta kertaa eri paikoista lukenut ja ihmisiltä kuullut, että heidän koiransa nauttivat mökillä olemisesta. Nana ei ole ollut kuin kerran mökillä mukana, enkä varsinaisesti ole koskaan tajunnut mitä ihmiset tarkoittavat sanoessaan koiriensa nauttivan. Olen itseasiassa jopa pitänyt sitä jonkinasteisena koiran inhimillistämisenä ja ajatellut, että omistaja siinä nauttii eikä koiralle ole niin väliä missä ollaan. Nyt joudun kuitenkin myöntämään olleeni väärässä. Nana nautti ihan mielettömästi mökkielämästä, samoin Vili ja Sofi tietysti. Nana ja Vili hengailivat kahdestaan pihalla vaikka kuinka paljon aivan rauhallisina, Nana juoksi ympäri valtavaa pihaa suunnattoman onnellisena ja voi, hienoja koiria meillä.

Nana näytti hurjan puolensa perjantaina, kun se otti yhteen Sofin kanssa. Tilanne käynnistyi kun Nana oli kyttäämässä minulta herkkuja kun olin syömässä, Sofi tuli siihen viereen ja siinä se sitten olikin. Ei kestänyt kuin muutaman sekunnin, että tajusin kiskoa koirat irti toisistaan, mutta siinä ajassa Nana oli jo saanut Sofin nenän aika hurjaan kuntoon. Onneksi se ei vuotanut verta ja oli seuraavana päivänä jo paljon paremman näköinen. Pikkukettu-raukka vain säikähti aika pahan kerran :( No, koirat ovat koiria ja minun olisi pitänyt olla tarkempi tuossa tilanteessa, lukea tarkemmin koiria ja siten estää etukäteen koko rähinä. Toisaalta en pidä kummankaan koiran käytöstä mitenkään käsittämättömänä, niillä on aina muualla kuin lenkillä ollessa pientä eripuraisuutta ja tuijottelua, joten ei ihme että se lopulta eskaloitui pienimuotoiseen yhteenottoon.

Muuten koirat olivat oikein hienosti yhdessä, enkä usko että Nanan ja Sofin välillä mitään ikuista vihanpitoa on. Mökkireissu oli todella onnistunut, ja juuri sitä mitä tarvitsin nyt. Minulla on ollut todella kova kiire tässä muutaman viikon ajan, ja läheiset ystäväni ovat jopa olleet sitä mieltä että kärsin jostain pienimuotisesta burnoutista. En siitä tiedä, mutta olen ollut todella väsynyt kun kiire loppui vihdoin. Siksi oli ihanaa olla muutama päivä mökillä rentoutumassa: nukkua, viedä koiria ulos, syödä ja tietysti treenata tokoa aina välillä.

En jotenkin saanut otettua kuvia kuin tuolla yhdellä lenkillä. Minulla on muutenkin ollut pienimuotoisia ongelmia valokuvauksen suhteen, inspiraation puutetta tai jotain. Luultavasti nyt kun minulla on "vain" koulua muiden ylimääräisten juttujen loputtua, ehdin enemmän paneutua kuvaamiseen ja tämä ongelma helpottuu. En ole viime aikoina ehtinyt juuri ollenkaan viedä Nanaa kunnon lenkeille, joten minun kiireideni loppuminen ja pääsiäisloma tulevat kyllä erinomaiseen saumaan. Parin viikon päästä onkin jo vappu, eli Nanan 8-vuotissynttärit, käsittämätöntä kuinka nopeasti aika kuluu.

Dreams come true

Kaverini Tuija pääsi lähtemään Fjällrävenin koiravaljakkoretkelle, 300km matkalle Norjasta Ruotsiin koirien vetämänä. 

Haluan jakaa tämän kuvan blogissani, koska ensinnäkin se on ehdottomasti siistein kuva mihin minut on vähän aikaan merkattu facebookissa. Mutta lisäksi siksi, että näin oikeasti jonkun verran vaivaa tämän jutun onnistumisen eteen, ja oli ihanaa huomata ettei se unohtunut Tuijalta.

Ihmiset muistavat liian harvoin kiittää muita. Kiitoksesta voi tulla yllättävän hyvä mieli niin kiittäjälle kuin kiitoksen vastaanottajallekin. Muistakaa siis olla kiitollisia ja kertoa muillekin kun olette :)

Learn to say thanks and learn to mean it. So many parts of your life will improve if you do.

Menet tai et silti sydämeni viet

Minusta tuntuu ihan kuin olisin juuri vasta tänne kirjoittanut, mutta onhan siitä jo muutama päivä. Kävimme mätsärissä, Nana sai sinisen ja Rico punaisen nauhan eikä kumpaakaan onni suosinut nauhakehässä. Nanaa olisi saattanut tietysti suosiakin jos en olisi missannut koko kehää koiria lenkittäessäni :D No, sellaista se on joskus, seuraavissa mätsäreissä sitten paremmin. Oli kuitenkin kivaa taas pitkästä aikaa päästä mätsäriin. 1.5. Nana täyttääkin jo kahdeksan ja on auttamattomasti veteraanikehäkamaa, kyllä aika rientää.

Eilen olisi kyllä pitänyt olla kamera mukana, koska törmäsimme 3v rhodesiankoiranarttuun, jonka kanssa Ricolla oli todella hyvät leikit. Olin Nanasta ylpeä, koska se suhtautui tosi fiksusti vaikka vieras narttukoira räksytti korvanjuuressa. Rico olisi halunnut jatkaa uuden tyttöystävänsä kanssa samaa matkaa kun käännyimme eri suuntiin. Koirista kyllä aina huomaa miten ne viihtyvät samanrotuisten seurassa, leikit sujuvat todella hyvin ja yhteinen sävel löytyy etsimättä.

Tuntuu oudolta, että Rico lähtee jo huomenna kotiin. Vastahan se tuli, Riksua tulee kyllä ikävä. Onneksi se ei asu kaukana, joten varmasti jatkossakin voimme käydä yhdessä lenkkeilemässä.

There’s nowhere we can hide

Eilen hengailin meidän pihalla koirien kanssa auringonpaisteessa ja otin vähän kuvia. Timo ja Rico tulevat erinomaisesti toimeen ja ovat hyvät leikkikaverit. Samanlainen iloinen elämänasenne ja melkein ihan sama koko tekevät pojista oivaa seuraa toisilleen. Kävimme myös metsässä muutamalla lenkillä, mutta en ole tullut ottaneeksi kameraa mukaan. Tänään Nana, Timo ja Rico olivat meillä kolmistaan keskenään muutaman tunnin, sekin sujui hienosti. Timolla on ollut ongelmia yksinolon kanssa, mutta ne poistuvat aina kun se saa kaverin seurakseen. Eli Timon omistajan on hankittava toinen koira ;) No, saa nyt nähdä miten tilanne ratkeaa. 

Laitoin Nanan poseeraamaan poikien keskelle, se kyllästyi ja alkoi haukkua. Rico raukka säikähti! Olin ajatellut viedä Ricon sunnuntaina mätsäriin, sille tuotiin näyttelyremmikin sitä varten mukaan, mutta nyt tajusin ettei minulla ole sille rokotustodistusta. Siispä vain Nana pääsee kehään, koska Timo ei ole sunnuntaina kotona. Otan Ricon kuitenkin mukaan ehdottomasti, eihän se mitään ettei se pääse kehään. Yleensä kauden ensimmäinen mätsäri menee Nanan kanssa aina vähän sinnepäin, mutta eipä sillä onneksi ole niin väliä.

Rico on kyllä mielettömän upea koira. Tänään se on jo luopunut täysin testausyrityksistään ja tottelee upeasti. Se on hyvähermoinen, kohtelias, rauhallinen ja sisällä täysin huomaamaton otus. Nana pitää siitä kovasti, koska se ei yhtään yritä tunkea liikaa kiinni Nanaan. Ricolla on uskomattoman hyvä kunto, se palautuu kovastakin rasituksesta nopeasti. Ja sen kyllä näkeekin, Rico on fyysisesti erinomaisessa kunnossa. Tuollaisia, huolellisesti koulutettuja ja hyvin pidettyjä saisivat kaikki koirat olla niin maailma olisi hieno paikka.

Tehtävä suoritettu ku saan sut hymyilemään

Rico is here! Kaverini Elinan lukiokaverin Terhin kolmevuotias rhodesiankoira tuli meille viikoksi hoitoon. Lähdimme heti aluksi Malminkartanoon metsään juoksuttamaan koiria, Tiian Sofi leikki Ricon kanssa ja Nana kulki omia reittejään. Vielä tämän viikon ajan minulla on jonkun verran soitto- ja koulujuttuja, mutta pian alkaa ihana vapaus kun pitää tehdä enää "vain" koulujuttuja :D Ihanaa kun välillä on satanut vettä ja ollut vähän harmaampaa, katupöly on edes vähän laskeutunut ja ulkona tuoksuu ihanalta.

Kävin ennen Malminkartanoon lähtemistä meidän metsässämme juoksuttamassa koiria, jotta ne jaksoivat matkustaa rauhassa. Siellä oli menossa pienimuotoiset koiratreffit, joten liityimme seuraan. Rico oli kovin ihastunut 5kk Ilo-sakuun ja Nana meni jälleen omia polkujaan. Aluksi Nana sai jostain kuningasidean hyökätä Lissu-cockerin päälle, mutta onneksi se ei muuta tehnyt kuin rähjäsi. Otin sen vähäksi aikaa hihnaan, hetken päästä kun päästin Nanan taas irti se käyttäytyi oikein hienosti. Yritin ottaa pari kuvaa, mutta vain tähän yhteen olin tyytyväinen.