I was there for you in your darkest night

Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu koko ajan, mutta blogia ei ehdi kirjoittaa. Enkä ole oikeastaan ottanut kuviakaan. Halusin kuitenkin kirjoittaa pikaisesti kuulumiset ylös, koska seuraavan kerran palaan blogin pariin vasta koulujen alkaessa. Nyt kaikki hoitokoirat ovat kotiutuneet, ja minun kesälomani alkaa ;) Kävin Tiian mökillä, oli ihana reissu vaikka Nana saikin jäädä kotiin.

Ylläoleva kuva on Käpylästä muutama päivä sitten. Kävimme kaverini Elinan ja hänen poikaystävänsä Tuomaksen kanssa iltalenkillä. Ideana oli totuttaa Tuomaksen Caro (8v seropinarttu) Nanaan. Ensin molemmat koirat huusivat toisilleen, mutta yllättävän nopeasti ne rauhoittuivat. Eivät ne leikkimään ryhtyneet, mutta eivät myöskään stressanneet toisiaan.

Olen aloittanut syksyn ylioppilaskokeisiin lukemisen, yhden päivän luin Soukan kirjastossa. Elina on siellä kesätöissä, ja meillä oli suunnitelmissa tuoda Nana tänään sinne vierailulle. Nana sattui kuitenkin eilen satuttamaan tassunsa iltalenkillä metsässä eilen, joten Timo pääsi tuuraamaan. Lapset olivat aivan innoissaan Timosta, yksi poika jopa opetti Timon pyörimään itsensä ympäri :D Nana ontui viime yönä tosi pahasti, aamulenkillä ei juurikaan. Nyt kun tulin kotiin, se ei onnu yhtään mutta saa nyt nähdä.

Lähden viikonlopuksi kaverini mökille, ja sieltä musiikkileirille Karkkuun. Palaan kotiin 2.8., joten siihen asti Nana on isäni hoidossa. Ensin olin sanonut isälleni, että vie Nanan maanantaina eläinlääkäriin jos se yhä ontuu. Totesin ihanan ja fiksun koiranomistajanaapurin kanssa puhuttuani, että eipä sillä niin kiire ole. Jos Nana yhä ontuu kun tulen kotiin, niin sitten voin itse viedä sen lääkäriin. Nyt kuitenkin vaikuttaisi siltä, että tassu paranee ihan vain lepäilemällä. Toivotaan parasta :)

Minä en unohda sinua koskaan, vaikka en muistaisi omaa nimeäni

Timo täytti eilen kaksi vuotta, olisin postannut tämän eilen jos netti olisi suostunut yhteistyöhön. Mutta joka tapauksessa, hyvää syntymäpäivää Timo 2v! :) Emme viettäneet synttäreitä tänä vuonna, mutta teimme siskoni kanssa Timolle kortin, ja kävimme tietysti viemässä sille lahjan. Kävin lauantaina lenkillä Timon (ja Nanan, Hampun ja Hupin) kanssa, mutta sitä ennen en ollut nähnyt Timoa oikeastaan koko kesänä. Koko ajan joko minä olen ollut jossain, tai sitten Timo ei ole ollut paikalla. Mutta onneksi nyt kuitenkin sain nähdä Timon, se on niin kovin hieno koira.

Luulin katoavani, mutta pääsin kuitenkin takaisin

Häävierailu Inkoossa ja melkein koiraton postaus

Olin tänään Inkoossa häissä, Cola kotiutui jo aamulla joten olin koiratta. Nana jäi kotiin, se olisi läkähtynyt tuolla. Yksinoloaika ei ollut mitenkään ihan kamala, about seitsemän tuntia. Järkkäsin kuitenkin naapurista kaverini Elinan ulkoiluttamaan Nanaa välissä, koska minun kävi koiraa sääliksi. Aluksi ajattelin, että en ota mitään kuvia häissä. Innostuin kuitenkin nappaamaan pari kuvaa, tässä muutama:

alttari, häät olivat pihalla

maailman kaunein morsiuspari

<3

tuli jotenki ikävä Sveitsiä ja Sophiaa kun otin tän kuvan

onnellinen koiratäti häävieraana © isä

koska ei voi olla postausta ilman koiraa

Yes it's true enough I guess

Cola on täällä viimeistä päivää, todella haikeaa ajatella että huomenna se sitten lähtee kotiin. Juttelin aamulla naapurissa asuvan koiranomistajan kanssa, hän ihmetteli miksi pidän hoitokoiria: "Eikö niitä tule sitten vain kauhee ikävä kun ne lähtee kotiin?"  Totta kai tulee. Mutta pidän silti suuremmassa arvossa sitä, että saan tutustua erilaisiin koiriin. Jokaiselta hoitokoiraltani olen saanut oppia jotain uutta, olen saanut tutustua eri rotuisiin koiriin arkitasolla. Colalta opin viimeksi tänään, että se itseasiassa osaa olla käskystä paikallaan kun siitä ottaa kuvaa.

Nana kävi uiskentelemassa lammessa, siksi se näyttää noin nuhruiselta alla olevassa kuvassa. Päivällä kävin Colan kanssa hakemassa pyöräni Tapiolasta, Nana sai jäädä kotiin kun oli niin kuuma päivä. Kävimme kuitenkin lenkillä iltapäivällä, yritin järjestää jotain tokoon viittaavaa tekemistä Nanalle. Ihan vähän nauratti, kun Cola tajusi Nanaa nopeammin mitä maahan tarkoittaa... Ja minä kun luulin kouluttaneeni Nanaa, nähtävästi työtä riittää vielä. Iltalenkin teimme Tapiolan Silkkiniityllä, siellä otin tämän postauksen kuvat. 

Huomenna pääsen häävieraaksi Inkooseen, Cola lähtee mukaan jos sen omistajat eivät hae sitä aamulla. Kyseessä on ulkoilmahäät ja koiran mukaantulosta on ilmoitettu, joten ei harmittaisi jos pikkuterrieri lähtisi sinne pitämään seuraa minulle.

There's nowhere that I can't go

Olin tänään Colan kanssa Vantaalla pentutreffeillä, oli oikein mukava reissu. Menomatka kesti melkein pari tuntia, takaisin päästiin vähän nopeammin kun saatiin kyyti metrolle. Cola ei oikeastaan leikkinyt muiden kanssa, mutta hengaili ja vaikutti ihan tyytyväiseltä. Sille tekee hyvää nähdä paljon erilaisia koiria ja kulkea julkisissa, siksi lähdimme vaikka ajattelin ettei Cola välttämättä innostukaan leikkimään. Sovimme jo treffit ensi viikollekin, mutta silloin toivottavasti saan Hupin mukaani kun Cola on jo parin päivän päästä palaamassa kotiin.

Treffeillä oli yhteensä kahdeksan koiraa: kaksi manchesterinterrieriä, kaksi lagottoa, länsigöötanmaanpystykorva, collie, mittelspitz ja tietysti Cola. Kaikki koirat tulivat hienosti toimeen toistensa kanssa, eikä ihmekään kun suurin osa oli pentuja ja mukaan eksyneet aikuiset koirat hienosti käyttäytyviä ja kilttejä. 

Ryhdistäydyin tänään ennen kuin lähdimme Vantaalle ja kävin jopa kävelemässä Nanan ja Colan kanssa. Yleensä aina kävelen johonkin, missä päästän koirat irti ja lenkki onkin helposti sitten siinä. Vapaanaolo on tietysti tärkeää ja oikein hyvää liikuntaa, mutta kyllä välillä pitäisi ehkä ihan kävelläkin. Niinpä kävin kävelemässä Nanan ja Colan kanssa, meillä oli oikein mukava lenkki. Nana jopa ohitti muita koiria ihan hiljaa, vaikka minulla ei ollut sille edes nameja mukana. Illalla minun ja Colan ollessa Vantaalla Nana oli vielä päässyt iltalenkille isän kanssa.

Kotimatkalla Vantaalta minulla oli yksi väsynyt matkakumppani, Cola nukkui koko kotimatkan: ensin autossa, sitten metrossa, junassa ja lopuksi vielä ihan muutaman minuutin bussimatkallakin. Juuri äsken puhuimme isän kanssa, että tuollaiseen koiraan kuin Cola voisi kyllä tottua omana koirana. Se on rauhallinen,  hauska, helppo ja järkevä koira. Colalla on kuitenkin myös oma mielipide tietyistä jutuista, se ei ole liian vässykkä. Hieno pikkukoira, ei voi muuta sanoa.

Jopa on laiska, kepeämpi päivä

Tänään ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Aamu- ja päivälenkeillä treenasin tokojuttuja Nanan kanssa. Sain iloisesti yllättyä siitä, että kyllä se vielä osaa vaikka en edes muista milloin olen viimeksi tehnyt sen kanssa mitään edes etäisesti tokoa muistuttavaa. Olisi kiva saada joku päivä joku ottamaan kuvia meistä, vaikka ei Nana mitään ihmeellistä osaakaan. Perus paikallaoloa ja seuraamista, ihan vain mielenvirkistyksen ja tekemisen ilon vuoksi.

Äsken kävin iltalenkillä metsässä Nanan ja Colan kanssa. Vaikka minulla on ikävä Hupia, on kyllä pakko myöntää että elo on todella yksinkertaista ja helppoa kahden aikuisen koiran kanssa. Sain eilen ilahduttavan puhelun Hupin omistajalta, pikkuparsonilla oli selvästi hauska hoitoreissu. Se oli nimittäin jumittanut lenkillä meidän talon lähellä, eikä meinannut suostua liikkumaan kotia kohti. Hauska pentu, onneksi se ei asu kaukana ja tulee lauantaina takaisin :)

 

Trimmasin Nanan tänään, olen yllättävän tyytyväinen lopputulokseen. Olisin halunnut viedä sen uimaan, yleensä aina teen niin trimmaamisen jälkeen. Nyt se ei kuitenkaan onnistu, koska meressä on kuulemma sinilevää. Onneksi Nana on kuitenkin saanut jo uiskennella ihan kiitettävästi tänä kesänä. Huomenna menen Colan kanssa pentutreffeille, vaikkei se mikään pentu olekaan. Nana saa jäädä kotiin, se ei niin välitä tuntemattomien koirien treffaamisesta. Onneksi isä on kotona ja lupasi lenkittää Nanan illalla.

You look at me as if I'm something more

Voi, äsken Hupi lähti kotiin. Tuntuu, että juuri äskenhän se vasta tuli! Mutta niin vain on kulunut reilu viikko. Kolmen koiran kanssa ei kyllä paljoa tarvinnut pohtia mitäs sitä tänään tekisi, päivät kuluvat ihan miettimättä todella helposti koirien kanssa puuhaillessa. On kyllä vähän ehkä surullinen (?) tai ainakin olemassaoleva ilmiö, että Nana saa paljon enemmän huomiota, pidempiä lenkkejä ja enemmän tekemistä kun minulla on hoitokoiria. Näin kesällä eroa ei niin paljoa huomaa, koska Nanalle on muutenkin enemmän aikaa kun ei tarvitse käydä koulussa. Mutta arkisin hoitokoira kyllä aiheuttaa sen, että teen paljon pidempiä ja monipuolisempia lenkkejä. 

On ollut ilo seurata Nanan ja Hupin leikkimistä päivästä toiseen, niin se seniorikoirakin nuortuu kuin pentu leikkimään. Olen miettinyt, että Nanalle voisi tehdä terää jos se pääsisi hierottavaksi. En ole kuitenkaan yhtään tietoinen yhdestäkään koirahierojasta täällä pk-seudulla. Pitänee alkaa tutkia asiaa. Postauksen kuvat ovat valitettavan yksipuolisia, räpsin ne pihalla kun Hupin omistajat tulivat hakemaan pentuaan kotiin.

Ethän sä ikinä kadota tuota katsetta

Viime päivinä olen joka päivä tehnyt jotain erityistä pikkupoikien ja Nanan kanssa: pitkiä lenkkejä muiden koirien kanssa, julkisilla liikkumista, eläinkaupoissa käymistä ja vierailuita kavereideni luokse. Kamera ei ole kulkenut mukana, joten siksi blogissa on ollut hiljaisempaa. Cola ja Hupi ovat riemastuttaneet kanssaihmisiä ja kerta toisensa jälkeen yllättäneet minut positiivisesti fiksulla käytöksellään. Niiden kanssa on todella helppoa liikkua ihan missä vaan.

Tänään tänne tuli vielä neljäs koira, Katjan labbisnarttu Muppe. Muppe oli täällä vain päivähoidossa. Ei oikeastaan tuntunut, että koiria olisi ollut neljä. Muppe sopi hyvin joukon jatkoksi, ja leikki Hupin kanssa vaikka kuinka paljon meidän pihalla ja myös metsässä. Oli todella helppoa viedä koirat lenkille, kun ne olivat ensin riehuneet ja purkaneet suurimmat energiansa pois pihalla. Jopa Cola, jonka vapaanaolon suhteen omistajat vannottivat olemaan tarkka, osasi hienosti hengailla aitaamattomalla pihalla muiden kanssa. Leikkasin pikkupoikien kynnet, kuten pari päivää aikaisemminkin. Silloin Cola oli eri mieltä aiheesta, mutta tyytyi tällä kertaa kohtaloonsa ilman kädenvääntöä.

Kuten mainitsin aiemmin, olen joka päivä vienyt pikkupojat johonkin erityiseen paikkaan julkisilla, tai tehnyt todella pitkän/pitkiä lenkkejä muiden koirien kanssa. Niinpä tänään oli lomapäivä! :D Kävimme kyllä lenkeillä, mutta emme niin pitkillä emmekä lähteneet Laajalahdesta yhtään mihinkään. Ajattelin ennen Hupin saapumista, ettei sitä varmaan ole mahdollista mitenkään saada väsytettyä. Olen saanut huomata tässä päivien kuluessa, että olin todella väärässä. Pikkuparson menee sisälle päästyään joka kerta rauhassa nukkumaan/järsimään luuta omaan häkkiinsä (tai minun sänkyyni)... Jopa tänään, vaikka mitään erityistä Muppea lukuunottamatta ei ole tapahtunut, Hupi on ollut ihan rauhassa ja nukkunut paljon. Hieno pikkukoira.

Kuten tänään aamulenkillä totesin äidilleni, koirat ovat laumautuneet (hah mikä sana, mutta en keksi parempaakaan) erinomaisesti. Kaikkien kolmen kemiat kohtaavat hyvin, ne nauttivat toistensa seurasta. Cola ja Hupi leikkivät monta kertaa päivässä, niillä on ihan samanlainen leikkityyli. Taas tänään Nana leikki parikin kertaa Hupin kanssa, kuten muinakin päivinä. Tulen niiden leikkimisestä joka kerta todella onnelliseksi, paristakin syystä. Nana ei leiki muiden koirien kanssa juuri koskaan, ja nyt ainakin tiedän Nanan pitävän Hupista kun se kerran haluaa leikkiä pikkuparsonin kanssa. Maanantaina pikkumies lähtee kotiin, minulla on ihan vähän ikävä sitä jo etukäteen. Onneksi se tulee ensi viikonloppuna käymään perheensä toisen koiran, walesinspringerspanielinarttu Hampun kanssa. Ja onneksi Cola jää tänne vielä, se on huippusuloinen otus <3

Silloin haluaa kävellä rantaan

Tänään on ollut taas toiminnantäyteinen päivä. Aamulla käytiin koirapuistolla, lupauduin ulkoiluttamaan naapurin collieherraa ensi viikolla jonain päivänä. Ajattelin, että jos lähtee kahdeksalta ulos on varmaan viileää. Väärässä olin, silloin oli jo ihan yhtä kuuma kuin muutamaa tuntia myöhemminkin. Niinpä kävimme vain ihan nopeasti pihalla ja palasimme äkkiä ilahduttavan viileisiin sisätiloihin. Iltapäivällä oli kuitenkin sen verran pilvisempää, että lähdimme metsälenkille.

Ja se tapahtui jälleen! Nana ja Hupi leikkivät :') Olen niin kovin onnellinen, että Nana pitää Hupista. Hupi juoksutti myös Colaa, hauska pentu. Myöhemmin tänään kävimme vielä Malminkartanossa lenkillä, mutta Nana jäi kotiin koska en halua riskeerata että se saa uudestaan lämpöhalvauksen. Pennut kulkivat julkisissa kuin vanhat tekijät. Sain niin junissa kuin busseissakin juttuseuraa, eikä ihme. Cola ja Hupi näyttävät todella söpöiltä yhdessä, kaikki haluavat tulla paijaamaan.

Illalla meidän piti mennä Marin ja Milo-bordercollien kanssa lenkille, mutta se siirtyi huomiselle. Onneksi Elina ja (yksi toinen Mari :D) lähtivät meidän kanssa iltalenkille. Kävimme metsässä, Cola ja Hupi juoksivat vielä vaikka kuinka paljon. Lopuksi kävimme vielä venesatamassa, Nana pääsi uimaan, Hupi kahlaamaan ja Cola tuijottamaan ihmeissään miten nuo viitsivätkin kastella turkkinsa.