Siellä tuoksuu auringolle

Nyt ei ole aikaa panostaa blogiin tämän enempää. Oli mahtava lenkki päivällä Nanan ja walesinspringerspanieli Charlien kanssa, ihanaa kun pitkästä aikaa paistoi aurinko. Huomenna lähden viikonlopuksi mökille, mukavaa vaihtelua päästä pois kaupungista. Kamera ja kännykkä jäävät kotiin, mutta Nana pääsee onneksi mukaan. En varmaan päivitä viikonlopusta mitään kun kuviakaan ei tule, mutta palatkaamme jälleen ensi viikolla asiaan.

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Tuntea olevansa elossa, edes kerran

Tiiti lähti tänään illalla kotiin, jäi rotta pyydystämättä tällä kertaa. Pikkuterrierillä oli kuitenkin selvästi hauskaa täällä, se ei ollut lainkaan kiireellä lähdössä kun sen omistajat tulivat hakemaan sitä. Ennen lähtöään Tiiti ehti leikkiä Charlien kanssa, sain vasta jälkeenpäin kuulla ettei se oikein välitä pennuista. Charlien kanssa sillä kuitenkin oli hyvät leikit, onneksi en tiennyt ettei se pidä pennuista niin uskalsin päästää ne tutustumaan.

Kävimme Elinan kanssa viemässä Charlien, Nanan ja Tiitin lenkille. Kolmen koiran taluttaminen ei ollut hankalaa kun käsiä oli neljä, mutta en viitsinyt silti ottaa lenkille kameraa mukaan - sitten olisikin voinut jo olla hankalaa. Otin kuitenkin meidän pihalla vähän kuvia. Jos viime postauksessa valittelinkin Nanan olevan vanha ja kipeä, ei sellaisesta Nanasta kyllä esimerkiksi tänään ollut jälkeäkään. Nana leikki aivan onnessaan hienolla frisbeellään ja sieti korvassaan roikkuvaa Charlieta erinomaisesti koko pitkän lenkin.

Näitä kahta viimeistä kuvaa katsoessani en voinut olla ajattelematta, että ehkä spanielit eivät välttämättä ole kaikkein viisaimpia koiria... Tai edes kauniimpia. Mutta on ne vaan rakkaimpia silti ♥

Entä jos oli pimeää

Jackrusselinterrieri Tiiti on meillä lainassa ennalta määrittelemättömän ajan. Serkkujemme pikkuterrieri tuli tänne, koska pihapiirissämme on tehty muutamia rottahavaintoja. Elättelemme toiveita, että Tiiti nappaisi tuon rotan :D Se on pyydystänyt hiiriä, mutta saa nyt nähdä miten käy rotan kanssa. Tiiti ja Nana ovat samanikäisiä narttukoiria, eikä Tiiti ole kaikkein helpoin koirasosiaalisuutensa suhteen. Jostain syystä Tiiti ja Nana kuitenkin tulevat hyvin juttuun: sisällä teeskentelevät lähinnä ettei toista ole olemassakaan ja metsässä juoksevat vapaana tyytyväisinä yhdessä.

Minun ei tarvinnut lähteä tänään enää iltalenkille koirien kanssa: Elina kävi hakemassa Tiitin mukaan kaverinsa kanssa kävelylle ja isä otti Nanan mukaansa käydessään viemässä kirjeen postiin. Koiranpito on helppoa kun ei tarvitse hoitaa kaikkea itse, minulle jäi hyvin aikaa kirjoittaa tämä postaus ja taidan päästä vielä ihan ajoissa nukkumaankin.

Alan pikkuhiljaa taas kotiutua Suomeen, Kiinasta toipuminen otti kyllä aikansa. Olemme onneksi edelleen nähneet Kiinassa olleiden kavereiden kanssa, joten paluu arkeen ei ole ollut liian rankka. Täällä on kaikki muuten oikein hyvin, mutta olen vähän alkanut huolestua 8-vuotiaan Nanan vanhenemisesta. Mieleen on myös tullut se, että seniorikoira saattaa olla vähän kipeänä. 

Se ei nykyään enää nouse heti ylös kun tulen kotiin, vaikka aikaisemmin se on aina rynnännyt heti ovelle. Nanan on selvästi vaikeaa  ja kivulloista nousta ylös maattuaan pidempään paikallaan. Se lienee kuitenkin normaalia vähän vanhemman koiran kohdalla, enkä osaa olla kuitenkaan kovin huolissani Nanasta. Metsässä se juoksee edelleen ihan innoissaan, joten tuskin se kovin kipeä on. Toisaalta koirat ovat usein hyviä peittämään kipuaan, ainakin Nanan kipukynnys tuntuu olevan käsittämättömän korkea. No, jatkan koiran tarkkailua ja jos huolestun lisää, suuntaamme eläinlääkäriin. Tammikuussa Nanalla on rokotukset, joten jos mitään ihmeempää ei siihen mennessä ilmaannu, menemme lääkäriin sitten silloin.

Maailma me vielä valloitetaan

Charlie-walesinspringerspanieli oli meillä hoidossa, en ottanut siitä yhtään kuvaa kameralla kun oli niin paljon muuta tekemistä. 10.10. lähdin Tapiolan nuoret sinfonikot-orkesterimme kanssa matkalle Kiinaan, enkä ottanut sinnekään kameraa mukaan. 

Siispä minulla on vain onnettomia kännykkäotoksia. Matka oli niin onnistunut, kaunis, viihdyttävä, yllättävä, hauska ja uskomaton, ettei sitä saa välitettyä miljoonallakaan kuvalla. Eikä varsinkaan näillä, tässä postauksessa on neljästä eri päivästä ja kolmesta kaupungista kuvia. Matka kesti kymmenen päivää ja näimme neljä kaupunkia, joten tästä todella puuttuu paljon. Haluan kuitenkin jakaa edes nämä palat reissustamme kanssanne.

Hotellimme Pekingissä

Pekingissä soitimme kaksi konserttia, joita sponsoroi Credit Suisse - ei huono. Asuimme tuossa yläpuolella näkyvässä hotellissa. Kävimme Taivaallisen rauhan aukiolla, Kielletyssä kaupungissa, Kiinan muurilla ja näimme kiinalaista oopperaa ja tietysti koimme kiinalaisen karaokebaarin. Pekingissä oli hauskaa, sieltä jatkoimme Chonqingiin. Sieltä minulla ei ole kuin tuo yksi onneton kuva hotellihuoneestamme, joka oli muuten hieno.

Chonqingin hotellihuone

Seuraavaksi oli luvassa Suzhou, sinne lensimme Shanghain kautta. Majoitus oli vaatimattomasti viiden tähden hotellissa, en ole ikinä ennen ollut niin hienossa hotellissa enkä varmaan tule olemaankaan. Suzhoussa pääsimme soittamaan parhaaseen konserttisaliin jossa olen ikinä soittanut. Se oli ihan uskomattoman hieno paikka, oli kamalaa siirtyä soittamaan seuraavan kaupungin onnettomaan konserttisaliin. Saimme soittaa Suzhoussa yhden kappaleen paikallisen ammattiopiskelijakuoron kanssa, ja meitä johti kiinalainen kapellimestari.

Käyrätorvisektio onnistuneen keikan jälkeen

Konserttisalissa Suzhoussa

Grand Theater in Suzhou Arts and Cultural Center

Suzhousta matkustettiin vielä Shanghaihin, sieltä minulla ei olekaan mitään kuvia. Asuimme opiskelijakampuksella hotellissa, siellä saimme tavata paikallisia ja pidimme hauskaa. Soitimme vielä kaksi konserttiakin, ne menivät ihan hyvin, varsinkin kiertueen viimeinen keikka. Viimeinen ilta kului ihan liian nopeasti, jossain vaiheessa vain huomasimme kellon olevan viisi aamulla ja check outin alkavan puolen tunnin päästä :D 

 Isoksi osaksi näiden ihmisten takia mun matka oli niin täydellinen, Ryhmä akseli <3 © Paula Jordan

Kamalin osa koko matkassa, paluu kotiin

Niin sitä sitten lopulta kuitenkin palattiin Suomeen. Eilen oli ihan kamala päivä, halusin vain takaisin Kiinaan ja mistään ei tullut mitään. Tänään elämä on ollut vähän hauskempaa taas, jetlag helpottaa pikkuhiljaa ja niin edelleen. Kävimme metsälenkillä Elinan, Nanan ja naapurin Bátorin kanssa. Kameraa en edelleenkään ottanut mukaan, mutta otin kännykällä kuvan Pastorista. Saa nähdä milloin kuvausintoni taas palaa, tuskin siihen kauaa menee.